Pidän suuresti kirjoista, jotka kuuluvat kategoriaan ’psykologia’. En tarkalleen muista, missä kuulin Carol S. Dweckin Mindset-kirjasta ensin, mutta koska poimin nykyisin parhaimmat kirjavinkit Twitteristä, luulen kuulleeni siellä tästäkin kirjasta. Kirjassa paneudutaan kahteen asenteeseen, joista toinen on muuttumattomuuden asenne. Se toinen on kasvun asenne, johon paneudun myöhemmin.
Perfektionismi ja muuttumattomuuden asenne
Professori Dweckin mukaan muuttumattomuuden asenteen omaksuneet ihmiset haluavat usein olla virheettömiä ja näyttää ulospäin hyviltä ja menestyviltä. Heille suoritukset ovat lahjakkuuden ja älykkyyden osoittamista. Heille tyypillinen ajattelumalli on, että jos on epäonnistumisen mahdollisuus ja maineeni kärsii, ei kannata lähteä edes yrittämään. Muuttumattomuuden asenteen omaksuneet ottavat usein rakentavan palautteen itseensä.Tilanteessa, jossa yksilön tai organisaation korkeisiin standardeihin yhdistyy voimakas tyytymättömyys saavutuksiin, puhumme ihmisen hyvinvoinnin ja tuottavuuden kannalta vaarallisesta yhdistelmästä.
Ihmiset ovat miettineet pitkään, voidaanko ominaisuuksia kehittää vai ovatko ne kiveen hakattuja. Mitä seuraa, jos ajattelee, että älykkyyttä tai persoonallisuutta voi kehittää sen sijaan, että ajattelee niiden olevan kiveen hakattuja? Ihmisen itsestään omaksuma näkemys vaikuttaa merkittävästi tapaan, jolla hän elää elämänsä. Jos uskoo, että omat ominaisuudet ovat pysyviä, kiveen hakattuja, syntyy pakottava tarve todistaa niiden olemassaoloa itselleen yhä uudelleen. Tätä kutsutaan muuttumattomuuden asenteeksi. Jos meillä on vain tietty määrä älykkyyttä, tietty persoonallisuus ja moraalinen luonne, on parasta voida osoittaa, että meillä on näitä ominaisuuksia runsain mitoin. Ei kerta kaikkiaan käy päinsä kokea olevansa vajavainen pysyvien ominaispiirteiden osalta.
Millainen asenne sinulla on?
Vastaa näihin älykkyyttä koskeviin kysymyksiin ja päätä, oletko enimmäkseen samaa mieltä vai eri mieltä.
- Oma älykkyytesi on jotain hyvin perustavaa sinussa, etkä voi muuttaa sitä kovin paljon.
- Voit oppia uusia asioita, mutta et voi todella muuttaa sitä, miten älykäs olet.
- Siitä riippumatta miten älykäs olet, voit aina muuttaa sitä melkoisesti.
- Voit aina muuttaa omaa älykkyyttäsi ratkaisevasti.
Kysymykset 1 ja 2 ovat muuttumattomuuden asenteen kysymyksiä. Kysymykset 3 ja 4 heijastavat kasvun asennetta. Voit olla sekoitus molempia, mutta iso osa ihmisistä on kallellaan jompaan kumpaan suuntaan.
Entä henkilökohtaiset ominaisuutesi? Lue nämä väitteet persoonallisuudesta ja luonteesta ja päätä oletko niistä samaa vai eri mieltä.
- Olet tietynlainen ihminen, eikä sen muuttamiseksi ole paljon tehtävissä.
- Siitä riippumatta, millainen ihminen olet, voit aina muuttua ratkaisevasti.
- Voit tehdä asiat eri tavoin, mutta tärkeimpiä osia sinussa ei voi todellakaan muuttaa.
- Voit aina muuttaa perusasioita itsesi kaltaisessa ihmisessä.
Tällä kertaa väitteet 1 ja 3 olivat muuttumattomuuden asenteen kohtia ja väitteet 2 ja 4 heijastavat kasvun asennetta.
Poikkesiko jälkimmäiset väitteet älykkyyttä koskevasta asenteestasi? Se on mahdollista. Älykkyyttä koskeva asenne nousee esiin, kun tilanteisiin liittyy henkisiä kykyjä. Persoonallisuutta koskeva asenteesi on mukana, kun tilanteissa ovat käsillä henkilökohtaiset ominaisuutesi, esimerkiksi kuinka luotettava, yhteistyökykyinen, välittävä ja sosiaalisesti taitava olet.
Kehumisen vaara
Mindset-kirjassa on useita esimerkkejä muuttumattomuuden ja kasvun asenteesta. Dweck on tehnyt paljon tutkimuksia asenteista ja niiden vaikutuksista. Yhdessä tutkimuksessa Dweck teetti sadoilla murrosikäisillä lapsilla melko vaikeita älykkyystestitehtäviä, joista oppilaat selvisivät melko hyvin.
Heidän saatuaan tehtävät valmiiksi tutkijat kehuivat heitä. Joidenkin oppilaiden kykyjä kehuttiin ”Hienoa, sait kahdeksan oikein. Se on oikein hyvä tulos, olet varmasti välkky näissä.” Toisia oppilaita kehuttiin heidän vaivannäöstään ”Hienoa, sait kahdeksan oikein. Se on oikein hyvä tulos, teit varmasti kovasti työtä näiden kanssa.” Heidän ei annettu tuntea, että heillä oli erityinen lahja. Heitä kehuttiin siksi, että he olivat tehneet työtä onnistumisensa eteen.
Molemmat ryhmät olivat alussa täysin samanveroisia, mutta eroa alkoi syntyä heti kehujen jälkeen. Kykyjen kehuminen siirsi oppilaat suoraan muuttumattomuuden asenteen piiriin, kuten tutkijat olivat pelänneetkin. Oppilaat alkoivat toimia sen mukaan. He saivat valita, halusivatko he uuden haasteellisen tehtävän, joka voisi opettaa heitä paljon. He kieltäytyivät siitä, sillä he eivät halunneet tehdä mitään, mikä olisi paljastanut heidän puutteensa ja kyseenalaistanut heidän lahjansa. Sen sijaan yhdeksänkymmentä prosenttia oppilaista, joita oli kehuttu vaivannäöstä, halusi uusia haastavia tehtäviä, joista he halusivat oppia lisää.
Tämän jälkeen oppilaille annettiin muutamia vaikeita tehtäviä, joissa oppilaat eivät pärjänneet niin hyvin. Kykyjensä perusteella kehuja saaneet ajattelivat silloin, etteivät he olleetkaan loppujen lopuksi niin fiksuja. Vaivannäön vuoksi kehutut oppilaat ajattelivat yksinkertaisesti, että vaikeus merkitsee suurempaa ponnistelemista. He eivät pitäneet sitä epäonnistumisena eivätkä ajatelleet sen heijastavan omaa älykkyyttään.
Vaikeuden kokemuksen jälkeen kykyjensä takia kehuja saaneiden oppilaiden tulokset romahtivat, vaikka heille annettiin lisää helpompia tehtäviä. He pärjäsivät huonommin kuin alussa menetettyään uskon kykyihinsä. Vaivannäön vuoksi kehutut oppilaat paransivat suorituksiaan koko ajan.
Kykyjen kehuminen sai oppilaiden älykkyysosamäärän laskemaan ja vaivannäön vuoksi kehuminen sai sen nousemaan.
Muutamien vaikeiden tehtävien jälkeen koululaisia pyydettiin kirjoittamaan kirje toisen koulun oppilaalle ja kuvailemaan heille kokemuksiaan tutkimuksesta. Tulos oli järkyttävä: lähes neljäkymmentä prosenttia heistä oli valehdellut pistemääränsä ja joka kerta ylöspäin. Muuttumattomuuden asenne oli tehnyt vajavaisuudesta täysin sietämätöntä.
Organisaatiot ja asenteet
Dweck kertoo kirjassa Jim Collinsin tutkimuksesta, jossa otettiin selvää miksi jotkin yritykset muuttuvat hyvistä suurenmoisiksi. Mikä oli se tekijä, joka mahdollisti kasvuloikan? Mikä sai ne pysymään huipulla, kun toiset vertailukelpoiset yritykset pysyivät aina vain vakaasti hyvinä? Viiden vuoden tutkimushankkeen aikana Collins tutki yhtätoista yritystä, joiden pörssitulokset olivat nousseet nopeasti muihin saman alan toimijoihin verrattuna ja jotka olivat pitäneet kärkisijaa vähintään viidentoista vuoden ajan. He vertasivat yrityksiä saman toimialan muihin yrityksiin, joilla oli samanlaiset resurssit mutta jotka eivät olleet tehneet kasvuloikkaa. Lisäksi tutkittiin kolmanteen katergoriaan kuuluvia yrityksiä: niitä, jotka olivat tehneet kasvuloikan hyvästä erinomaiseksi pystymättä pysymään erinomaisina.
Mikä erotti menestyneet yritykset muista yrityksistä? Yksi ehdoton avaintekijä oli se, minkä tyyppinen johtaja johti yrityksen suuruuteen. He eivät olleet elämää suurempia, karismaattisia tyyppejä suurella egolla, ja joiden olemus hohti lahjakkuutta. He olivat itsensä taka-alalle häivyttäviä tyyppejä, jotka esittivät koko ajan kysymyksiä ja kykenivät kestämään miten hurjia vastauksia tahansa – eli katsomaan virheitä silmästä silmään, myös omiaan, ja pitämään samaan aikaan yllä uskoa, että loppujen lopuksi he menestyisivät.
Nämä johtajat eivät yrittäneet jatkuvasti osoittaa olevansa parempia kuin muut. He eivät korostaneet omaa asemaansa eivätkä ottaneet itselleen kunniaa toisten ihmisten aikaansaannoksista. Sen sijaan, kasvun asenteen omaavina, he yrittävät koko ajan kehittyä paremmiksi.
Muuttumattomuuden asenteen omaksuneet johtajat – kuten muuttumattomuuden asenteen omaksuneet ihmiset muutenkin – elävät maailmassa, jossa toiset ovat parempia ja toiset huonompia. Heidän on pakko saada vahvistusta sille, että he ovat parempia, ja valitettavasti yritys on usein tähän tehtävään sopiva esiintymislava.
Collinsin vertailuryhmään kuuluvien yritysten johtajat olivat säännönmukaisesti huolissaan henkilökohtaisesta suuruudestaan ja maineestaan jopa siihen pisteeseen saakka, että he antoivat yrityksen romahtaa, kun heidän valtakautensa päättyi. ”Mikäpä onkaan loppujen lopuksi suurempi osoitus henkilökohtaisesta suuruudesta kuin se, että yritys hajoaa johtajan lähdettyä?”
Muuttumattomuuden asenteen omaksuneet johtajat haluavat olla ainoa iso kala, joten he eivät halua suurenmoisia tiimejä. Lukiessaan johtajien elämänkertoja Dweck huomasi ettei mentorointi ja henkilökunnan kehitysohjelmat tulleet vastaan yhdessäkään muuttumattomuuden asenteen omaksuneen johtajan tarinassa. Sen sijaan kasvun asenteen omaksuneen johtajan elämänkerrasta huokui paneutuminen henkilökunnan kehitttymiseen ja asiaa myös pohdittiin paljon.
Rakkaus ja asenteet
Muuttumattomuuden asenteen omaksuneet ihmiset olettavat kaiken hyvän tapahtuvan automaattisesti. He eivät ajattele, että kumppanit tekisivät työtä auttaakseen toinen toisiaan ratkaisemaan ongelmansa tai kehittääkseen uusia taitoja. Muuttumattomuuden asenteen mukaan ihmisellä on jokin kyky, joten hänen ei pitäisi joutua näkemään kovin paljon vaivaa asian eteen. Toisinsanoen: jos kaksi ihmistä sopii yhteen, kaiken pitäisi tapahtua luonnollisesti, kuin itsestään. Jos suhteen eteen on tehtävä töitä, sitä ei ollut tarkoitettukaan onnistumaan.
Joka ikinen ihmissuhdeasiantuntija on asiasta eri mieltä. Tuhoisimpia ihmissuhteita koskevista uskomuksista on seuraavanlainen ”Jos meidän pitää tehdä töitä sen eteen, meidän suhteessamme on jotain pahasti pielessä.”
Vaivannäön minimoimiseen kuuluu myös ajatus siitä, että kykenemme ajatustenlukuun ”Kumppanini pitäisi tietää mitä ajattelen” sekä samaa mieltä olemisesta ”Kumppanini jakaa kanssani samat näkemykset”.
Ystävyys
Ystävyyssuhteissa on parisuhteen tapaan mahdollisuus edistää toisen kehittymistä ja ilmaista molemminpuolista arvostusta. Molemmat ovat yhtä tärkeitä.
Ihmisen tarve näyttää, että he ovat jotakin, voi keikuttaa ystävyyssuhteen tasapainoa väärään suuntaan. Dweck mainitsee Sheri Levyn tekemän tutkimuksen, jossa Levy mittasi murrosikäisten poikien itsetuntoa ja kysyi sen jälkeen, miten paljon he uskoivat tytöistä esitettyihin kielteisiin stereotypioihin (tytöt ovat huonompia matematiikassa, tytöt ovat vähemmän järkeviä kuin pojat). Sen jälkeen hän mittasi heidän itsetuntonsa uudelleen.
Muuttumattomuuden asenteen omaksuneiden poikien itsetunto kohosi, kun he uskoivat stereotypiat. He tunsivat itsensa paremmiksi uskoessaan, että tytöt ovat tyhmempiä ja hajamielisempiä. (Kasvun asenteen omaksuneet pojat hyväksyivät vähemmän todennäköisesti stereotypiat, mutta silloinkin, kun he tekivät niin, heidän egonsa eivät paisuneet).
Tälläinen asenne tarkoittaa ystävyyssuhteissa: mitä alempiarvoinen olet, sitä paremmalta minusta tuntuu.
Me kaikki tunnemme näitä tyyppejä. He voivat olla säkenöiviä, hurmaavia ja hauskoja, mutta vietettyään aikaa heidän kanssaan ihminen alkaa tuntea itsensä huonommaksi. Ihminen saattaa silloin kysyä itseltään ”Teenkö nyt itsestäni numeron?”. Usein on kuitenkin kyse näistä tyypeistä, jotka yrittävät pitää itsensä pystyssä vakiinnuttamalla oman paremmuutensa suhteessa ystäväänsä, jolloin ystävä saa kokea olevansa huonompi. Se voi tapahtua lyttäämällä toista aktiivisesti, tai kyse voi olla piittamattomasta tavasta, jolla he kohtelevat ystääänsä. Joka tapauksesta, ystävästä tulee silloin toisen arvoa ylläpitävä väline ja tämän uhri.
Asenteen muuttaminen
Asenteet ympäröivät ihmisen päässä pyörivää kirjanpitoa ja ohjaavat koko tulkintaprosesssia. Muuttumattomuuden asenne synnyttää sisäisen yksinpuhelun, joka on suuntautunut arvostelemiseen ”Tämä tarkoittaa, että olen epäonnistuja”, ”Tämä tarkoittaa, että olen heitä parempi ihminen.”
Muuttumattomuuden asenteen omaksuneet ihmiset arvioivat hyvin tarkasti kaikkea saamaansa informaatiota. Jokin hyvänä pidetty asia synnytti heidän mielessään erittäin voimakkaan myönteisen leiman ja jokin pahana pidetty asia synnytti hyvin voimakkaan kielteisen leiman.
Myös kasvun asenteen omaksuneet ihmiset tarkkailevat jatkuvasti, mitä on meneillään, mutta heidän sisäinen yksinpuhelunsa ei liity samalla tavalla heidän itsensä tai toisten ihmisten arvostelemiseen. He havaitsevat myönteisen ja kielteisen informaation, mutta he ovat virittyneitä saamansa informaation vaikutuksille oppimiseen ja rakentavaan toimintan. ”Mitä voin oppia tästä?”, ”Miten voin kehittyä?”
Muuttumattomuuden asenteen parista on mahdollista löytää kasvun asenteen äärelle. Kasvun asenne, vanhemmuus ja lapset sekä muutos ovat kokonaan oman artikkelin arvoinen kirjoitus. Julkaisen sen 2-3 viikon sisällä.
Kasvun asenne. Mindset 2/2 | Riikka Lempiäinen
[…] jokin aika sitten muuttumattomuuden asenteesta ja lupasin palata tarkemmin kasvun asenteeseen. Keskityn tässä artikkelissa miten kasvun asenne […]