Kokemuksia toukokuisesta Ateenasta
Lomailimme toukokuun puolivälissä viikon verran Ateenassa. Odotimme koko talven tätä matkaa ja hekumoimme lämmöstä ja auringosta – ja täällä kotona oli lähtiessämme lähes yhtä kuumaa ja aurinkoista kuin Ateenassakin. Kiehtova Ateena antoi meille viikossa rutkasti mukavia kokemuksia, ja itseasiassa jo kotona lämpöön tottuneena Ateenan kuumuus ei tuntunut tukahduttavalta.
Varasin Ateenan lennot syksyllä 2017 heti, kun Ryanair ilmoitti aloittavansa toukokuussa 2018 lennot Lappeenranta-Ateena välillä. Oli suoranaista luksusta lentää kotikaupungista lomakohteeseen ilman, että täytyi autoilla 3 tuntia Helsinki-Vantaan lentokentälle asti. Lento Lappeenranta-Ateena välillä kestää noin neljä tuntia.
Olimme ensimmäisellä lennolla, joka tätä väliä lensi, ja lentokentän odotusaulassa tarjoiltiin täytekakkua ja kuohuviiniä matkustajille musiikkiesitysten kera. Lomafiilis nousi entisestään!
Majoitus Ateenassa ja kokemuksia lähikaupoista
Majoituimme Airbnb-huoneistoon, jonka varasin alkukeväästä. Koska Ateena oli entuudestaan täysin tuntematon kohde aiheutti sopivan alueen valinta hieman päänvaivaa. Halusimme kohtuullisen matkan päähän uimarannasta ja omissa toiveissani oli myös hyvät julkiset kulkuyhteydet. Törmäsin Ateena-kokemuksiin internetin syövereissä ja mm. Exarchian aluetta päätin vältellä majoituksen kohdalla.
Lopuksi lomakodiksemme päätyi ihastuttava Airbnb-huoneisto Voulan alueella. Kuvat asunnosta olivat valoisia ja varsinkin valtava asuntoa kiertävä parveke kiehtoi. Ja voi kyllä – asunto oli kerrassaan ihana!
Lentokentälle saavuttuamme etsimme meitä odottavan taksikuskin, jonka vuokraisäntämme oli varannut meille etukäteen, ja saimme suoraan kyydin asunnolle. Talon edustalla seisoessa minulla ei ollut hajuakaan, missä päin on meri ja missä kaupunginkeskusta :-D.
Asunto oli 160m2 kokoinen valoisa ja avara kaupunkikoti pienessä kerrostalossa. Asuntoyhtiössä oli yhteensä neljä kerrosta – neljä asuntoa. Alakerran naapuri otti meidät vastaan ja luovutti asunnon avaimet, isäntäväen ollessa pidemmässä matkassa. Vastaanotto oli erittäin ystävällinen ja ihastuimme asuntoon välittömästi. Makuuhuoneita oli kolme, kylpyhuoneita kaksi ja jokaisesta huoneesta pääsi parvekkeelle. Lisäksi jokaisessa huoneessa oli ilmastointi, jota ei tosin toukokuussa tarvinnut kuin öiseen aikaan (tykkäämme nukkua viileässä).
Voulan kaupunginosassa asuu lähinnä ateenalaisia eikä Voulassa ole kuin muutama pieni hotelli. Paikallisuuden korostumisen huomasi myös siinä, ettei katukylteissä lukenut kadunnimet kuin kreikaksi (muualla kaupungissa myös englanniksi). Nautin kyllä suuresti mahdollisuudesta asua paikallisten tavoin ja alueena Voula oli rauhallinen ja viihtyisä. Pienkerrostalojen ja omakotitalojen pihat olivat aidattuja ja portit suljettuja, pihaporteissa oli joko vartiointiliikkeen kyltti tai portin takaa ohikulkijoita seurasi vahtikoira. Voulassa, kuten varmasti muuallakin, oli paljon kulkukissoja. Täysin heitteillä ne eivät olleet, sillä näimme iltaisin rouvia, jotka jakoivat muovipusseista jalkakäytäville kissanruokaa. Iltaisin kadulla käveli koiranulkoiluttajia, äitejä lapsineen tai pariskuntia. Muutamana yönä heräsin naapuritalon koiran haukkumiseen, lieneekö kadulla kulkenut joku tai joku kulkukissa uskaltautunut pihamaalle.
Kolmisen päivää meni ennen kuin opimme avaamaan kotitalomme ovet ilman ylimääräistä veivaamista. Avaimet olivat toki erilaiset, mutta lisäksi niitä käytettiin hieman totuttua erilaisemmin. Kerrostalon ulko-oven turvalukitus oli käännettävä päälle molemmin puolin ovea. Toisin sanoen se tarkoitti sitä, ettei ulko-ovi auennut sisältäpäin ilman avainta (suomalaisiin sääntöihin tottunutta mietitytti miten käy mahdollisen tulipalon sattuessa). Asunnon oven, ja varsinkin sen lukon, kanssa tuskailimme myös pari päivää ennen kuin opimme kuinka se toimii.
Lähistöllä oli muutama supermarket, joista sai täydennystä ruokakaappiin. Oli mahtavaa suunnata marketin viinihyllylle, tosin viinit olivat lähikaupassamme suurin piirtein saman hintaisia kuin Alkossa, joten mainittavasti edullisempia supermarketin viinit eivät olleet.
Se hämmästytti, kuinka paljon yksittäispakattuja croissantteja ja leivoksia oli tarjolla ja miten paahtoleipäkin oli kaksinkertaisessa muovipussissa. Suomessa omantunnon kuuluu parkua jo pienistä muovipusseista, mutta ateenalaisilla ei muovin vähentäminen tuntunut juuri olevan omantunnon kysymys. Toisaalta, ainakaan näissä kahdessa lähimarketissa ei lihaa saanut vakuumipakkauksissa, vaan ne ostettiin tiskiltä lihamestarilta.
Markettien kassoilla törmäsin myös erilaiseen lähimaksukulttuuriin. Suomessa lähimaksun yläraja on 25 euroa, mutta ateenalaisissa kaupoissa lähimaksullae tarjottiin tuota suurempia ostoksia. Olen ollut jotenkin sinisilmäisesti siinä luulossa, että 25 euroa on raja lähimaksulle ihan kaikkialla. Ei ole.
Ateenan raitiovaunut
Asuimme alle 10 minuutin kävelymatkan päässä raitiovaunulinjan päätepysäkiltä. Ratikalla ajelimme loppujen lopuksi aika paljon, sillä se oli kulkuvälineenä ihan ehdoton, kun suuntasimme eri uimarannoille. T3-raitiovaunu kulkee rantaviivaa pitkin ja T5 suuntaa Glyfadan jälkeen kohti Ateenan keskustaa. Arvelin aluksi, ettei ateenalainen raitiovaunu voi olla mikään miellyttävä ja siisti kokemus, mutta olin niin väärässä kuin voin olla. Vaunut olivat siistejä ja ilmastoituja, joten toukokuisessa kolmenkymmenen asteen helteessä matkustaminen ei juurikaan tuntunut missään. Toisaalta, emme liikkuneet raitiovaunulla vilkkaimmille alueille, joten vältimme pahimmat ruuhkat.
Raitiovaunupysäkeiltä sai ostettua lippuautomaatista joko käteisellä tai kortilla liput. Käytimme eniten 24 tunnin lippuja, tarjolla oli myös kahden matkan tai viiden vuorokauden lippuja. Vuorokausiliput neljälle hengelle maksoivat yhteensä 18 euroa.
Ateenan Riviera
Yhteensä 60 kilometriä rannikkoa sisältävään Ateenan Rivieraan kuuluu Palaio Faliro, Glyfada, Voula, Vouliagmeni, Várkiza, Lagonísi, Saronída ja Anávyssos. T3-raitiovaunulla pääsee kulkemaan pitkin rantaviivaa, ja jopa Piraeuksen satamaan asti.
Keräsimme kokemuksia useammalta rannalta, sisältäen niin maksuttomia yleisiä rantoja kuin maksullisia aidattuja uimarantoja. Pidin itse hauskana sitä, että näimme muutamalla uimarannalla myös lemmikkikoiria – Suomessahan tämä ei taitane olla mahdollista ilman paheksuntaa.
Läheinen Thalassean ranta oli kyltin mukaan melko uusi, mutta porttien sisäpuolella huomasi ettei huoltotöitä tai muuta ylläpitoa ollut enää. Alueella ei ollut enää palveluita, lukuunottamatta rapistuneita vessoja, mutta paikalla oli kyllä vartija. Ranta itsessään oli lapsiystävällinen (=matala), mutta hieman roskainen. Tällä rannalla sai makoilla rauhassa ilman thaihieronnan, kylpypyyhkeiden, aurinkolasien tai muun rihkaman kaupittelijoita. Alue näytti olevan myös paikallisten suosiossa.
Tripadvisorin kuvien mukaan Thalassea on ollut viihtyisä paikka baareineen kaikkineen vielä vuonna 2017. Nyt rantabaari oli suljettu ja omillaan, samanlaisia suljettuja rantaravintoloita ja -kahviloita näkee useita ajellessa T3-raitiovaunulla.
Bikini beach-rannalle päädyimme, kun lauantaina hyppäsimme T3-ratikasta Loutra Alimou-pysäkillä pois. Olin perjantaina nähnyt taksin ikkunasta rannalla olevat kaislavarjot, kun palasimme kaupungin keskustasta, ja halusin tutustua tuohon rantaan tarkemmin.
Bikini beachilla oli tyylikkäät kaislavarjot auringonottajille ja mukava hiekkaranta, jossa lasten oli viihtyisää uida. Rantabaarista kantautui kovaääninen DJ:n soittama musiikki, mutta loppujen lopuksi se ei juurikaan häirinnyt. Rantabaarista sai ostettua syötävää (pizzapaloja, sämpylöitä, sipsejä) ja juotavaa, ja kun wc-tilatkin olivat siistit, niin mikäs rannalla oli ollessa. Aurinkovuoteet maksoivat 3,50€/kpl.
Bikini beachilla kierteli kaupustelijoita, joista osa oli melko sinnikkäitäkin. Kaupustelijoihin törmäsi muuallakin, mutta esimerkiksi Edemissä hotelli Poseidonin edustalla olevalla maksullisella rannalla sai olla kaupustelijoilta rauhassa. Hotelli Poseidonin rannalla aurinkovuoteet olivat kalliimpia (5€/kpl), mutta hintaan sisältyi myös vesipullo per vuode. Rantakaistaleen takana oli taverna, jossa söimme souvlakit ja ranskalaiset. Rantatuolialueen vieressä oli niin sanottua vapaata hiekkarantaa, jolla makoili pyyhkeiden päällä niin paikallisia kuin turistejakin. Pyyhkeiden seassa kiertelivät kaupustelijat, jotka rantatuolien kohdalle tullessaan pakkasivat myytävänsä suuriin kasseihin ja oikaisivat hiljaisina Poseidonin rannan poikki uudelle pyyhealueelle.
Emme viikon aikana ehtineet käydä kuin murto-osalla uimarannoista. Ateenassa voi halutessaan todellakin viettää rantaloman ja sellaisena oma lomammekin sujui. Ja miksipä ei, sillä lämmintä oli kolmisenkymmentä astetta päivittäin ja rannalla lekottelu oli todella rentouttavaa. Toukokuinen meri oli virkistävä, todella, mutta erittäin uitava. Pelkäsin etukäteen meriveden olevan niin vilpoisaa, ettei sinne tarkene mennä. Olin tässäkin asiassa väärässä ennakkoluuloineni.
Akropolis ja Akropolis-museo
Ateenassa ei lienee voi käydä, jollei vieraile Akropoliksella. Suuntasimme sinne perjantaina, jolloin päivä nousi pilvisenä eikä niin mahdottoman kuumana. Voulasta olisi varmasti päässyt paikallisbussillakin keskustaan, mutta koska bussien kreikankielisistä kylteistä ei ottanut erkkikään selvää päädyimme valitsemaan kulkupeliksi taksin. Asuntomme sijaitsi melko lähellä Voulan sairaalaa, jonka edustalla oli taksiasema, joten auton sai helposti.
En tiedä oliko Ateenassa museoperjantai vai mikä, mutta Akropolikselle ei ollut sisäänpääsymaksua tuona päivänä. Lipputoimistosta sai ilmaiset pääsyliput, jotka oli näytettävä kulkuportilla kohti kukkulaa mennessä. Olimme Akropoliksen liepeillä noin puolenpäivän aikoihin, kuten näytti olevan kaikki muutkin kaupungin turistit.
Kuljimme siis ihmisvilinässä lähinnä jalkoihimme katsoen, sillä polut Parthenonin temppelille olivat epätasaisia ja täynnä mielettömän liukkaiksi kuluneita kiviä.
Täytyy sanoa, etten itse juurikaan saanut mitään kukkulalla käymisestä. Ärsyynnyn ihmisruuhkista ja toisaalta nippanappa kouluikäiset lapsemme eivät saaneet juuri mitään vanhoista kivirakennelmista.
Kukkulan juurella, lipputoimistoa vastapäätä, oli yksi ainoa kioski, josta sai ostaa virvoitusjuomia ja syötävää. Ostimme ’frozen juicet’ neljälle ja niiden lisäksi kaksi minipurkkia Pringlesejä – lysti maksoi 24 €.
Akropolis-kukkulan juurelta ei ole pitkä matka kävellä Akropolis-museolle, jonne kannattaa suunnata vaikkeivat vanhat kivet niin kiinnostaisikaan. Rakennus itsessään on jo nähtävyys. Ennen ulko-ovea pääsee jo katselemaan jalkojen alla siintäviä kaivauksia ja sama jatkuu museon sisälläkin. Museoonkaan ei ollut tuona perjantaina sisäänpääsymaksua, joten nämä kulttuurikäynnyt olivat pelkkää säästöä.
Akropolis-museossa ei saa kulkea selkärepun kanssa, joten mikäli sellainen on mukana on se jätettävä laukkusäilöön. Museossa ei saa myöskään valokuvata, vaan museovahti tulee huomauttamaan ystävällisesti asiasta heti huomattuaan. Minä, ja moni muukin, kuvailimme salaa. Museossa on esillä patsaita ja niiden osia ja ajoittain paikalla on myös arkeologi, jolta voi kysellä tarkemmin. Lasiseinäisestä museosta näkee myös hienosti kaupunkia.
Vouliagmenin järvi
Vouliagmenin järvi ansaitsee mielestäni ihan oman kappaleensa tähän postaukseen. Suuntasimme viimeisenä lomapäivänä järvelle taksilla, koska paikallisbussien kylteistä ei edelleenkään ottanut selvää. Matka ei ollut pitkä, alle 7 km, ja hintaa taksikyydillä vain 6€.
Visiitti järvellä oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Vouliagmenin järven vettä pidetään terveysvaikutteisena ja järvi onkin eräänlainen terveyskylpylä. Järvelle on sisäänpääsymaksu, nelihenkiseltä perheeltämme sisäänpääsyt tekivät yhteensä 20€.
Järven rannalle rakennetulla kannella on valittavissa aurinkovuoteita tai -tuoleja ja rannalla toimii myös ravintola. Järveen laskeudutaan portaita pitkin ja mikäli portaille jää seisoskelemaan tulevat ’tohtorikalat’ kutittelemaan varpaita. Portaitten alapäässä veden korkeus on suurin piirtein vyötäröllä, joten aivan pienimmille lapsille järvi ei välttämättä sovi. Paikan päällä on kyllä myös uimapötkylöitä, mutta niitä saattaa käyttää myös järvellä uivat rouvat.
Vouliagmeni-järvi on rauhallinen paikka, jossa kreikkalaiset rouvat uivat ja kuntoutuvat. Paikassa ei kuitenkaan leijunut eläkeläiskerhon fiilis, vaan järvellä oli myös perheitä ja nuoria. Wc:t ja suihkut olivat erittäin siistejä ja pienimmille lapsille oli myös pieni leikkipaikka tarjolla.
Järveltä kävelee Vouliagmenin rannoille, joita niitäkin näytti olevan useammanlaisia. Piipahdimme järvellä olon jälkeen maksullisella Vouliagmenin rannalla, mutta aurinko- ja uimiskiintiö alkoi olla siltä päivältä jo täynnä.
Kokemuksia Ateenasta
Ateena yllätti positiivisesti. Olin kuullut, että Ateenasta joko tykkää tai sitä vihaa ja epäilin mihin keskiluokkaistunut minäni oikein taipuukaan. Epäilin myös olisiko Ateena roskainen ja haiseva miljoonakaupunki, mutta sellaisena se ei ainakaan meille näyttäytynyt. Emme nähneet roskia juuri missään ja ainoa hetki, jolloin nenään kantautui viime vuosituhannelta tuttu etelän löyhkä, oli eräällä rannalla ohittaessamme pienen roskiksen.
Emme juurikaan seikkaileet Ateenan keskustassa, sillä se oli toukokuussakin melko kuuma. Ajelimme Akropoliksen jälkeen sinisellä turistibussilla istuen bussin katolla (eikä sielläkään muuten osunut hajuja nenään), bonuksena oli kuulokkeista kuuluva suomenkielinen selostus. Piipahdimme myös Monastirakin basaarikujilla, mutta ne vaatisivat ihan oman päivänsä. Plákan alue jäi meiltä käymättä, sillä Akropoliksen ja bussiajelun jälkeen olimme melko väsyneitä. Mikä mahtava syy siis palata Ateenaan. Monastirakin aukion reunalla on muuten kolmekerroksinen lelukauppa, jossa viihdyimme tovin myös.
Ymmärsin vasta Akropolis-kukkulalla, kuinka julmetun suuri kaupunki Ateena on. Se jatkui joka puolelle vaikka kuinka pitkälle. Viikossa ei juurikaan ehdi koko kaupunkia koluamaan läpi, joten palaisin mielelläni takaisin Ateenaan.
Toukokuu oli ajankohtana mahtava Ateenan lomalle, sillä luonto kukki ja kaikkialla oli vihreää. Kotikadullamme appelsiini- ja sitruunapuut tekivät hedelmiä ja parvekkeellamme kukkivat kaktukset. Glyfadassa raitiovaunujen kiskovälit olivat jopa ruohonleikkuuta vailla! En välttämättä haluaisi Ateenaan heinä-elokuussa, kaupunki on silloin varmasti tuskaisen kuuma.
Tartuin Ryanairin tarjoukseen heti sen ilmaannuttua. Lennot nelihenkiselle perheellemme maksoivat yhteensä 424,24€. Ihana Airbnb-asuntomme maksoi viikolta 499€. Lennot ja majoitus tekivät siis yhteensä 923,24€. Ateena ei ollut muuten ihan niin edullinen kaupunki, kuin mitä ehkä odotin, mutta emme myöskään vertailleet hintoja tai pihistelleet.
Palaisin mielelläni takaisin Ateenaan. Neljän tunnin lento kotikaupungista, Ateenan Rivieran rannat ja kaikki tutkimatta jääneet kohteet houkuttelevat palaamaan.
Entä mitä neuvoja antaisin Ateenaan ensikertaa suuntaavalle?
- Nosta käteistä kerralla enemmän. En tiedä kuvittelinko, mutta pankkiautomaatteja ei tuntunut olevan joka kulman takana.
- Taksissa maksuvälineenä on käteinen, en nähnyt pankkikorttipäätteitä kuten suomalaisissa takseissa.
- Ateena on valtavan kokoinen, älä suunnittele näkeväsi kaikkea.
- Ä-l-ä suuntaa vuokra-autolla kaupungin keskustaan. Liikenne on niin hullun näköistä etten itse suin surminkaan ajaisi siellä itse.
- Tutustu Korresin kosmetiikkaan, jollei se ole vielä tuttu.
- Hämärä laskeutuu nopeasti klo 20 jälkeen.
- Varmista ennen suojatielle astumista, että autot varmasti ovat pysähtymässä. Älä luota sokeasti jalankulkijan vihreään valoon.
