Törmäsin tänä syksynä ensimmäisen kerran termiin ’marrasputki’, joka vaikutti heti mielenkiintoiselta. Koen loka- ja marraskuun melko raskaina kuukausina, kun pimeys vain lisääntyy ja lisääntyy ja energiat tuntuvat valuvan käsistä viikko viikolta. Täältä voit lukea keinoja, joita olen kerännyt syksystä selviämiseen.
En tiedä kuka ensimmäisen marrasputken on käynnistänyt ja milloin, mutta siitä on jo erilaisia variaatioita liikkeellä. Ideana marrasputkessa on liikkua päivittäin pimeästä syksystä huolimatta. Alunperin marrasputki on käsittääkseni tarkoittanut vähintään 25 minuutin juoksulenkkiä ulkona joka ikinen marraskuun päivä, mutta nykyisin marrasputkessa voi liikkua joko sisällä tai ulkona, vähintään tuon 25 minuutin ajan.
Idea päivittäisestä juoksemisesta houkutteli, mutta polveni alkoi vihoittelemaan jo lokakuun puolella, joten marraskuu kokonaan juosten ei omalla kohdallani ollut kovinkaan realistinen.
Olen toteuttanut ensimmäistä marrasputkeani niin sisällä kuin ulkonakin ja täytyy sanoa ettei marraskuu ole ollut koskaan näin kiva. Puolet kuukaudesta on mennyt eikä pimeys ahdistele yhtään. Kokemus marrasputkesta on jo nyt niin mukava, että aion olla putkessa myös ensi vuonna.
Marrasputkeni 1.-15. marraskuuta on sisältänyt:
- pyöräilyä 5,5 tuntia
- kävelyä 2,5 tuntia
- ohjattua liikuntaa noin 3 tuntia
- joogaa 0,8 tuntia
- juoksua 4 tuntia
- Saimaaseen pulahtelua ruhtinaalliset 9 sekuntia 😀
Ennen marraskuuta pohdin kuinka jaksan liikkua päivittäin ja mistä keksin tarpeeksi monipuolista liikuntaa koko marraskuulle, jottei urheilusuoritukset ala toistamaan itseään liikaa. Ensimmäiset kaksi viikkoa on tosin mennyt mukavasti; on ollut lempeämpiä päiviä jolloin pelkät kävelylenkit ovat toimineet liikuntasuorituksena ja sitten on ollut päiviä, jolloin olen työmatkapyöräilyn lisäksi käynyt myös juoksemassa ja jumppaamassa. Työmatkapyöräilyyn marrasputki on ollut mukava porkkana, sillä pyöräilemällä töihin ja kotiin saan yhteensä 40 minuutin liikuntasuorituksen. En ole ollut talvipyöräilijä koskaan aiemmin, mutta tänä syksynä olen vakavissani pohtinut pitäisiköhän sitäkin oikeasti kokeilla.