Olen tänä syksynä katsonut poikkeuksellisen paljon televisiota, joten ajattelin paljastaa nämä syksyn parhaat tv-sarjat tännekin. Normaalisti en vietä aikaa television äärellä paljoakaan, mutta tänä syksynä koukutuin ensin vakoilusarjaan ja sen jälkeen syysflunssa ”pakotti” tutustumaan uusiin sarjoihin.
Kaikki nämä sarjat löytyvät tällä hetkellä YleAreenasta. En tiedä kertooko se minusta, elämänvaiheestani vai kertooko mistään, että löydän mielenkiintoisimmat katsottavat sieltä.
En tiedä pitääkö tämä paikkansa vain omalla kohdallani, mutta televisiosta tuntuu tulevan nykyään enää harvoin katsottavaa juuri siihen hetkeen. Mikäli haluaa viikonloppuisin viettää iltaa television äärellä on ihan itse varattava katsottavat elokuvat, sillä telkkarista niitä ei tule. Ainoa laadukas asia tuntuu olevan Avara luonto, mitkään näistä ties monetta kautta pyörivistä tosi-tv-sarjoista ja musiikkiohjelmista ei kiinnosta ainakaan minua pätkääkään.
Vakoojaverkosto
Ranskalaista Vakoojaverkostoa (Le bureau des legendes) ei ole turhaan hehkutettu kaikkien aikojen parhaimmaksi ranskalaissarjaksi. Itse en alunperin ollut kovinkaan odottavalla kannalla tämän tv-sarjan suhteen, sillä vakoilu ei varsinaisesti kiinnostanut juurikaan, mutta sillä hetkellä en YleAreenasta juuri parempaakaan löytänyt.
Sarjan alussa ranskalainen vakooja Guillame, koodinimeltään Moukka, joutuu palaamaan Syyriasta vietettyään siellä kuusi vuotta vaivihkaa tiedustellen. Samalla hän joutuu jättämään taakseen mielitiettynsä Nadia Al-Mansurin (joka on muuten aivan käsittämättömän kaunis nainen). Palattuaan Pariisiin Moukan tehtävänä on koulia uusi agentti Marina peitetehtävään Iranissa. Samaan aikaan ranskalaistiedustelun päämajaan saapuu viesti ranskalaisvakoojan ”Cyclonen” katoamisesta Algeriassa. Ei järin kuulosta kovin jännittävältä, eikö?
Vakoojaverkosto on kuitenkin äärimmäisen koukuttava tv-sarja, joka piti ainakin meikäläisen helposti otteessaan 50 jakson (yli 43 tunnin) ajan. Sarjassa kaikki vakoilevat kaikkia; ranskalaiset syyrialaisia, syyrialaiset amerikkalaisia, amerikkalaiset venäläisiä, venäläiset ranskalaisia jne. Vähän kuin James Bond, mutta ilman räjäytyksiä, takaa-ajoja ja ilman naisseikkailuja.
Jos täytyy laittaa tv-sarjat paremmuusjärjestykseen on Vakoojaverkosto ehdottomasti yksi parhaista.
Erityistä: sarjassa on hyvin vähän verenvuodatusta ja väkivaltaa, vaikka siinä seikkaillaan Isisi-taistelijoiden alueilla jne. Monessa elokuvassa mässäillään väkivallalla enemmän kuin tässä tv-sarjassa 50 jakson aikana.
Rauhantekijä
Kun sain Vakoojaverkoston katsottua loppuun podin suorastaan ahdistusta, sillä pidin sarjasta suoraan sanottuna mielettömästi. Sitten sairastuin syysflunssaan ja aikani kuluksi etsin taas jotain katsottavaa. Surffailin jälleen tieni YleAreenaan ja koska Rauhantekijän mainokset olivat pyörineet televisiossa päädyin jotenkin jouhevasti sen äärelle.
10-osaisen tv-sarjan ensimmäisessä jaksossa rauhanneuvottelija Ann-Mari Sundell (Irina Björklund) pitää YK:n päämajassa puheen, jonka lopuksi sanoo häpeävänsä olevansa eurooppalainen ja varsinkin suomalainen. Tällä Sundell viittaa asekauppaan, jossa Suomesta on myyty aseita Saudi-Arabiaan.
Sarjassa paneudutaan Turkin ja kurdien väliseen kriisiin sekä rauhanneuvotteluiden kulissien taakse – mitä siellä tapahtuu ja kuinka rauhasta neuvotellaan.
Ahmaisin koko sarjan viikonlopun aikana ja nautin joka jaksosta. Toteutus on kansainvälinen; sarjaa on kuvattu Kanarialla, Espanjassa, Istanbulissa ja New Yorkissa – kuten myös Suomessa. Rauhantekijästä tuli mieleeni myös suomalais-espanjalainen Paratiisi-sarja, josta pidin erittäin paljon.
Erityistä: Ann-Mari Sundellin puvustus kiinnitti huomioni heti sarjan alussa. Ann-Marin tyyliä voi kuvailla sanoin ’skandinaavinen’ ja ’minimalistinen’ – pidin itse tyylistä suunnattomasti.
Puhtaana käteen
Niin, tämäkin tv-sarja löytyy YleAreenasta. En itse suuremmin välitä uusista englantilaissarjoista (Pokka pitää on toki klassikko kautta aikojen), mutta sarjan juoni kuulosti houkuttelevalta.
Sam on yksinhuoltaja, joka taistelee taloushuolista toiseen. Kahden tyttären elättäminen siivoojan palkalla ei ole helppoa, puhumattakaan siitä että Samilla on myös paha peliongelma. Sam yrittää näyttää tyttäriensä ja ex-miehensä silmissä hyvältä ja pärjäävältä, vaikka elämänhallinta rakoilee pahasti.
Sam siivoaa rahoitusalan yrityksessä ja eräänä iltana hän sattuu olemaan niin sanotusti oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hän kuulee pari sijoitusvinkkiä ja kohta Sam pistää koko elämänsä pantiksi heittäytyessään pelaamaan sisäpiirikauppoja pörssissä.
Erityistä: Koska Sam ystävineen kuuluu työväenluokkaan, on myös puhe sen mukaista. En tiedä mistä johtuu, mutten liiemmin ’pidä’ työväen murteesta, jotenkin se kalskahtaa korvaan.
Netflix -sarjat
Totta puhuakseni katson nykyään Netflixiä hyvin vähän. Kaikki ne ohjelmat ja sarjat tuntuvat vyöryvän päälle sellaisella voimalla etten yksinkertaisesti osaa päätää mitä haluaisin katsoa. Niinpä valitsen sieltä ne parhaat tv-sarjat, jotka ovat jo entuudestaan tuttuja.
Rain on tanskalaissarja, jossa sade levittää tappavaa virusta ja hävittää valtaosan Pohjoismaiden väestöstä. Kaksi sisarusta elää kuusi vuotta bunkkerissa, kunnes lähtevät etsimään turvapaikkaa ja selitystä siihen miksi tutkijaisä pyysi isosiskoa pitämään pikkuveljestään erityistä huolta. Parasta on katsoa tämä sarja alkuperäiskielellä.
Aava Meri (Alta mar) kertoo 1940-luvun luksusristeilijästä, joka suuntaa Espanjasta Brasiliaan. Laivalla tapahtuu mystisiä kuolemantapauksia ja kaksi siskosta saa selville sukunsa salaisuuksia. Hömppäsarja, jossa on kauniita pukuja – parasta katsoa tämäkin alkuperäiskielellä eli espanjaksi, por favor.
