Blogi on ollut vuonna 2021 hiljaisempi kuin ehkä yhtenäkään aiempana vuotena. Viimeinen päivityskin näyttäisi olevan loppukesältä. Vuosi 2021 toi tosiaankin mukanaan monenlaisia kokemuksia, loppuvuosi on sujunut sairaslomalla, mutta sitä ennen ehdin kaikenlaista!
Talvi jäällä
Vuosi alkoi mukavasti kunnon talvena ja ensimmäisen kerran pariin vuoteen pääsi lähellä olevan Saimaan jäälläkin kulkemaan. Hiihtelin sinnikkäästi älyttömän huonoilla suksillani, mutta jäällä liikkuminen nyt vain oli niin kivaa. Retkeilin myös paljon lähitienoilla ja trangialla tuli keiteltyä useat kahvit talvimaisemissa.
Kävin talven ajan myös viikoittain avannossa, kuten kait puolet suomalaisista. Avantouinnista jäi hyviä kokemuksia ja se todella palauttaa liikunnasta hyvin. Talviuintiin oli suht helppo lähteä, sillä uimme kotirannassa pitkälle syyskuuhun asti.
Kevät ja uudet lajit
Keväällä, kun lumet sulivat, tuli aloiteltua juoksukautta, sillä tammikuussa ilmoittauduin Saimaa challenge-seikkailukilpailuun, joka oli oleva ensimmäinen seikkailukilpailuni. Alun perin seikkailutapahtuma piti järjestää toukokuun alkupuolella, mutta koronapandemian vuoksi tätäkin tapahtumaa siirrettiin, ja se pidettiin lopulta heinäkuussa. Seikkailukilpailussa oli tarkoitus liikkua juosten, pyöräillen ja meloen eri puolilla Lappeenrantaa ja suunnistustaito oli siinä tärkeässä osassa, joten toukokuussa tuli aloitettua aikuisten suunnistuskoulu. Suunnistuskoulussa tuli tutustuttua tarkemmin lähipitäjiin ja kävin metsissä ja paikoissa, joista en ole aiemmin tiennytkään. Suunnistustaidosta oli myöhemmin hyötyä, kun seikkailukilpailussa liikuttiin ympäriinsä, mutta kyllä suunnistus tuntui varsin mukavalta muutenkin. Maltan tuskin odottaa ensi keväänä alkavia viikkorasteja!
Tilasin vuoden alussa itselleni myös hieman laadukkaamman sup-laudan, sillä olin aiempana kesänä todennut ettei edullisempi markettilauta ollut sopivin valinta, sillä halusin retkeillä pidemmälle ilman jatkuvaa sik-sak-liikettä. Uusi Redin Voyager 12’6 lautani saapui huhtikuun lopussa ja suppailin neitsytmatkan jo heti toukokuun vaihduttua, kun vedet olivat vielä kylmät. Keväällä, kun luonto oli vasta puhkeamaisillaan, pääsin hyvin tiirailemaan lähistöllä olevaa majavanpesää. Uusi lauta osoittautui juuri sellaiseksi kun toivoinkin: vakaaksi ja suoraan kulkevaksi, jonka kanssa voi tehdä yön yli retkiä.
Pitkä ja todellakin kuuma kesä
Kesä oli kuuma ja lämmin. Kesälomani alkoi heti kesäkuun alussa ja muistan vielä, kuinka kaikki onnittelivat miten onnekas olin kun lämpimät kesäsäät osuivat lomani ajaksi. Heinäkuussa, kun hellepäivät vain jatkuivat ja jatkuivat, ei kukaan enää onnitellut lomalle jääviä.
Vietin kesällä todella paljon aikaa järvellä. Nappasin sup-laudan kainaloon, pakkasin tarvikkeet kuivapussiin ja suuntasin Saimaalle. En varmaan koskaan ole seurannut niin tiiviisti säätä kuin viime kesänä. Eniten kiinnosti sääsovelluksen tuulilukemat, sillä 5 metrin tuulella suppailu ei järven selällä ole enää kovinkaan kevyttä. Kesän parhaimpiin muistoihin kuuluvat kaikki ne aurinkoiset iltapäivät, jolloin suppailin jollekin lähisaarien rantakallioille ja keittelin kaasupolttimella itselleni kahvit. Mikään, ei mikään voita niitä hetkiä.
Heinäkuussa suppailin kuopuksen kanssa lähisaareen yöksi. Olin aiemmin keväällä ommellut itse riippukeinut sekä niihin kuuluvat aluspeitot, ja saaressa ripustimme ne hyttysverkkoineen rantapuihin. Illalla uimme järvessä, paistoimme trangialla lettuja, luimme hyttysverkkojen suojissa kirjaa ja nukuimme niin valllan mainiosti. Aamulla keittelin rantakalliolla puurot, jonka päälle keräsin tuoreet mustikat metsästä.
Heinäkuussa Saimaa challenge seikkailutapahtuma oli yksi vuoden kohokohdistani. Juoksimme, meloimme ja varsinkin pyöräilimme kaverini kanssa yli 7 tuntia ympäri Lappeenrantaa, etsien rasteja ja suorittaen erilaisia tehtäviä. Etsimme vihjeitä Salpausselän sodan aikaisista bunkkereista, ylitimme slacklinella joen, meloimme saarelta toiselle ja pyöräilimme kaupunkialueelta maaseudulle asti. Kokemus oli aivan valtavan hieno, vaikka lopullinen sijoituksemme olikin häntäpäässä. Olin aivan valtavan ylpeä itsestäni, sillä en olisi kuunaan uskonut jaksavani urheilla 7h putkeen ja vieläpä siitä nauttien!
Syksy toi yllätyksen tullessaan
Elokuun puolivälissä osallistuin vielä elämäni ensimmäiseen koirajuoksukilpailuun, kun crossfit-salimme nelihenkinen joukkue osallistui kilpasarjaan. Minulla oli ystäväni koira lainassa ja ajattelin kilpasarjan olevan suht helppo, sillä kuntosarjakaan ei kovin haastavalta vaikuttanut. Mutta! Kilpasarjassa saimme uida koirinemme peräti neljä kertaa sekä ryömiä erilaisten putkien läpi, kiipeillä heinäpaalien yli jne. Minulla oli aivan valtavan hauskaa ja kärpänen tähänkin lajiin iski.
Koirajuoksukilpailuun osallistuin kuitenkin särkylääkkeen kera. Pitkin kesää hitusen vaivannut särky alkoi tässä vaiheessa vaivata jo niin paljon, että otin ennen koirajuoksukilpailua kunnon annoksen parasetamolia voidakseni juosta ja liikkua kivutta kilpailun ajan.
Koirajuoksukipailua seuraavan viikon aikana hakeuduin yksityiselle lääkärille, sillä aiempi käynti terveyskeskuksessa ei oikein poikinut helpotusta. Yksityinen lääkäri kirjoittikin kiireellisen lähetteen ja olin jo saman viikon aikana erikoislääkärin pakeilla. Sain lisää kiireellisiä lähetteitä verikokeisiin ja kuvauksiin, sekä suoraan lähetteen HUS:lle. Syyskuussa Meilahden naistenklinikalla leikattiin pois pahanlaatuinen kasvain, joka koko kesän oli vaivannut, ja alkoi hiljalleen tapahtuva toipuminen. Olin sairaslomalla 3,5kk:tta, joten kotisohvaa on kulutettu.
Minun piti juosta 3h maastolenkki syksyllä, sillä harjoittelin 3h juoksuohjelmaa koko kesän, sekä suppailla pitkälle syksyyn, mutta kaikki nuo jäivät. Ennen leikkausta päivää rytmitti särkylääkkeet ja leikkauksen jälkeen toipuminen. Kotiuduttuani sairaalasta kävelin 10 minuutin rantalenkin puolessa tunnissa. Paraneminen tapahtui hitaasti, mutta viikko viikolta paremmin. Toki yksi pieni tulehdus osui toipumiseen, söin syksyn aikana yhteensä antibioottikuuria. Lisäksi pistelin kuukaden ajan hepariinia itseeni veritulppariskin vähentämiseksi. Nyt, kun vuosi vaihtuu tällä viikolla, olen palannut jo työelämään takaisin, joskaan en vielä 100% työpäivällä. Arjessani on yhä hiukan rajoitteita, mutta toipumiseni on edennyt odotetusti.
Toki olen nyt alkutalvesta ehtinyt myös jo urheilemaan! Joulukuussa osallistuin 24h soutumaratoniin, jossa soudettiin vuorotellen porukassa kokonaisen vuorokauden ajan. Yhteensä soudimme (kahdella laitteella) yli 525km, josta oma osuuteni oli 63km.
Kaikkiaan vuosi 2021 oli älyttömän mukava. Toivon ensi vuodestakin yhtä seikkailurikasta!
