Blog

Tavaroiden karsiminen vuosikymmenten säilyttämisen jälkeen?

Elämänkaaren loppuvaiheessa elo saattaa olla rauhallista ja seesteistä tai sairauksien sanelemaa. Monella seniorilla saattaa viikkorutiiniin kuulua tietyt harrastuspiirit ja rutiinit, toisilla arkeen kuuluu kotisairaanhoito, mahdollisesti rollaattori tai pyörätuoli ja muita apuvälineitä.

Yhtä kaikki, myös seniorina tarpeellisia tavaroita tarvitsee vain tietyn määrän. Hyvin monella saattaa kotona olla tavaroita niiltä vuosilta, kun elämä oli vielä aktiivista.

Olen nähnyt koteja, joissa pariskunnalla on lakanoita hyllymetreittäin, vaikka nukkujia on enää vain kaksi. Jakkupukuja ja juhlavaatteita, vaikkei teatteriin tai kulttuurientoihin ole kyetty enää vuosikausiin. Kasoittain kirjoja, vaikkei enää näe lukea.

Aikuiset lapset asuvat mahdolliseesti toisella paikkakunnalla, eivätkä tiedä mistä löytyy iäkkäiden vanhempien tärkeät dokumentit tai muut paperit. Vanhasta kodista on muutettu palvelutaloon, mutta suuremmasta asunnosta on tuotu mukana kaikki mahdollinen siihen pienempään ja niinpä rollaattorilla sukkuloidaan pahvilaatikkojen välissä.

Nykyisten vanhusten jälkeläiset ovat ensimmäinen sukupolvi, joka joutuu painimaan suunnattoman tavaramäärän kanssa, kun vanhemmista aika jättää. Vanhuus ja tavaroiden karsiminen eivät sovi yhteen, vaan omien tavaroiden läpikäymistä olisi hyvä tehdä jo siinä vaiheessa, kun kunto on vielä hyvä. Tähän omat aikuiset lapset eivät suinkaan voi pakottaa, eikä vanhuksen puolesta karsiminen välttämättä edes onnistu. On kuitenkin tarpeen pohtia hyvissä ajoin, kuinka arjen pyörittäminen sujuu, kun toimintakyky iän myötä vähenee.

Vanhuus saattaa tuoda mukanaan aivan uusia asoita, joita kukaan ei kertakaikkiaan ole tullut ajatelleeksi. Monella vanhuksella saattaa kuvioihin tulla mukaan inkontinenssituotteet, joita tilataan suuria määriä kerrallaan. Se vuorostaan tarkoittaa pahvilaatikoittain Tena-tavaraa, joka on saatava varastoitua lähelle makuu- ja olotiloja. Ei kenenkään rintamiestalo tai kerrostalokaksio ole suunniteltu niin, että muiden tavaroiden lisäksi sinne saa sutjakasti sujahtamaan viisi muuttolaatikollista Tena-paketteja.

Isoäiti tai isoisä ei halua luopua mistään – mitä teen?

Muistisairaudet saattavat saada pitämään kaikesta tavarasta entistä tiukemmin kiinni. Vanhoja seinäkalentereita ei saa heittää pois, vanhoja joulukortteja ei saa heittää pois, kaikki kauppakuitit on säilytettävä.

Ilman muistisairauttakin tavaroista kiinnipitäminen saattaa olla tällä iäkkäällä sukupolvella tiukasti sisäistetty oppi. Ovathan he lapsuudessaan ja nuoruudessaan eläneet täysin erilaisessa maailmassa kuin me. Tavaroita on korjattu ja uudelleen käytetty eikä pikkuvikaisia ole todellakaan heitetty pois.

Ensiapu luopumisen tuskaan, tavoitteena tavaroiden karsiminen

• Ota tavarat puheeksi hyvänä hetkenä, syyllistämättä ja painostamatta.
• Onko tavara vanhuksen mielestä sen arvoista, että sen huoltoon ja varastoimiseen kannattaa sitoutua?
• Suhteuta ”’varmuuden vuoksi”-säilyttämisen ideologiaa: saako kirpputoreilta tarvittaessa vastaavanlaisen tavaran?
• Näkeekö vanhus itse mitään haasteita tavaroidensa kanssa?
• Onko tarpeettomia tavaroita mahdollista lahjoittaa vanhuksen valitsemiin hyväntekeväisyyskohteisiin? Toisten auttaminen ja hyväntekeminen tekee meille hyvää, myös vanhuksille.
• Muistuta, ettei ole tarkoitus luopua kaikesta, vaan kohtuullistaa tavaran määrää.

On tärkeää muistaa, että mikäli tavaraa on vuosikymmenten ajan kerätty vie myös sen karsiminen aikaa. Koko taloa tai asuntoa ei ole tarkoitus tyhjentää kerralla, vaan karsiminen tapahtuu laatikko tai hylly kerrallaan. Vuosilomasi ei ehkä riitä siihen, että saat vanhan talon tavarat läpikäytyä – ei, vaikka vanhus olisikin apunasi. Kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä.

Keskustelkaa yhdessä tavaroista ja tarpeettomaksi jääneiden karsimisesta. Päättäkää mistä aloitatte (tarpeeksi simppeli kohde, joka ei sisällä tavaroita, joihin on syvä tunnelataus), luokaa aikataulu (esimerkiksi eteisen vaatekaapit seuraavan kuukauden loppuun mennessä, olohuone siihen tai siihen juhlapyhään mennessä) järjestämiselle. Palkkaa tarvittaessa ammattijärjestäjä avuksi käynnistämäään raivausprojekti.

Älä raivaa salaa. Kuulostaa houkuttavalta tyhjentää asuntoa, kun vanhus on kuntoutusjaksolla tai sairaalassa, mutta jollet tunnusta olleesi asialla saattaa kotiinpalaava vanhus ruveta pelkäämään tuntematonta avaimenhaltijaa, joka voi hiipiä taloon yön pimeinä tunteita. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos lomalta palattuasi huomaisit tavaroiden vähentyneen kodistasi eikä ’kukaan tietäisi mitään’?

Edunvalvontavaltakirja ja varautuminen pankkiasioiden hoitoon

Ja lopuksi vielä sananen rahasta. Jokainen saa hoitaa lähtökohtaisesti vain omia pankkiasioitaan. Pankkisalaisuuden vuoksi toisen henkilön pankki- ja vakuutusasioista ei voi saada tietoa ilman valtuutusta. Omia verkkopankkitunnuksia ei saa edes luovuttaa toiselle henkilölle. Omien asioiden hoituminen kannattaa varmistaa etukäteen ikääntymisen sekä yllättävien tapahtumien varalta.

Niin kauan kuin ihminen ymmärtää tekemiensä sopimusten merkityksen, hän voi antaa omaiselle tai muulle luotetulle henkilölle valtakirjoja eri tarkoituksiin. Edunvalvontavaltakirjan avulla voi varautua asioiden hoidon järjestämiseen silloin, kun oma toimintakyky ei enää riitä. Edunvalvontavaltakirjan laatiminen on myöhäistä siinä vaiheessa, kun asioiden hoitajaa jo tarvittaisiin – siksi valtuutus kannattaa tehdä jo silloin kun terveys on vielä hyvä, jopa ihan nuorella iällä (kolme- ja nelikymppisenäkin). Edunvalvontavaltakirja tehdään kirjallisesti testamentin tapaan, se kannattaa laatia asiantuntijan avustuksella ja on päivättävä, allekirjoitettava sekä oltava kahden esteettömän todistajan allekirjoituksin varustettu. Kun edunvalvontavaltuutus tulee voimaan, valtuutetun tulee hakea voimaantulolle vahvistus valtuuttajan kotikunnan maistraatista. Vahvistamista varten on maistraatille esitettävä alkuperäinen valtakirja sekä lääkärintodistus tai muu selvitys siitä, että valtuuttaja on kykenemätön huolehtimaan niistä asioista, joita valtuutus koskee. Paras tapa valtuutuksen antamiseen on pankin konttori ja pankin valtakirjapohjan käyttäminen, näin pankki voi varmistua niin valtakirjan aitoudesta kuin valtuuttajan tahdosta.

Suosittelen lämpimästi edunvalvontavaltuutusta, sillä se helpottaa asioiden hoitamista siinä vaiheessa kun lähimmäisen kunto saattaa yllättäenkin heiketä.

Olen itse törmännyt edunvalvontavaltuutukseen ollessani isoäitini edunvalvontavaltuutettuna. Valtuutusta ei koskaan ehditty hakea voimaan, mutta pelkkä ajatus siitä, että valtuutuspaperi oli ajoissa tehty helpotti kaikkien osapuolien oloa. Isoäitini laskujen maksu hoitui loppuvaiheessa niin, että sain omassa verkkopankissani käyttöoikeuden isoäitini tiliin ja pystyin hoitamaan isoäitini laskut kirjautumalla verkkopankkiin omilla pankkitunnuksillani. Isoäitini kuoltua tuo oikeus pankkitilille pääsyyn katkesi välittömästi ja kuolinpesälle tulleet laskut maksettiin viemällä ne pankin infotiskille.

Huomasitko? ”Isoäitini kuoltua (pankkitilin omistajan kuoltua) tuo oikeus pankkitilille pääsyyn katkesi.” Onko sinulla puolisosi kanssa yksi ainoa yhteinen pankkitili? Oletteko selvittäneet pankiltanne, mitä tapahtuu kun toinen tilinomistajista kuolee?