Pärnun koiranäyttely – ensikertalaisen kokemuksia
Tämä artikkeli poikkeaa blogin yleisestä aihepiiristä, mutta se liittyy osin intohimooni matkusteluun. Kertomus matkasta Pärnun koiranäyttelyyn siis lähestulkoon kuuluu aihepiiriin.
Hankin elämäni ensimmäisen koiran pari vuotta sitten ja sen myötä on avautunut ihan uusia maailmoja. Olen tänä aikana tutustunut muun muassa koiranäyttelyihin ja syttynyt niihin – asia, jota en olisi uskonut ennen. Suomessa olen käynyt joissakin koiranäyttelyissä ja tähän mennessä homma on ollut varsin mukavaa.
Keväällä ilmoitin koirani Eestin kennelliiton sivujen kautta Pärnun koiranäyttelyyn. Syitä oli kaksi: tykkään hirvittävästi Pärnusta ja halusin kokeilla myös ulkomaisessa koiranäyttelyssä käyntiä, joten tämä oli loistava tilaisuus yhdistää nämä kaksi asiaa. Pärnussa olemme lomailleet useampana kesänä lasten kanssa, joten alue on tuttu. Viimeeksi kävimme vuonna 2017 (hrrr, kylmä kesä) koiran jäädessä hoitoon. Nyt halusin yhdistää rantaloman ja koiranäyttelyn.
Laivamatka
Reissua varten koiralle oli hankittava lemmikkieläinpassi ja samalla kerralla ostin valmiiksi ekinokokkoosilääkkeen Suomeen paluuta varten. Pärnuun siirryimme Viking Linen laivoilla ja laivamatkoja varten varasin hytin. Koska säästä ei juurikaan voi etukäteen olla varma ja autokansi saattaa olla helteellä tukahduttavan kuuma en aikonut jättää koiraa autoon autokannelle. Viking Line ei tosin edes salli jättää koiria autokannelle kesäkaudella, mikä on mielestäni järkevää.
Ainakin Viking XPRS:n kannella oli koiria varten oma wc. Piipahtelimme ulkokannella mennen tullen ja koirani oli hyvin utelias kaikesta hytin ulkopuolella, mutta vessahätää ei laivamatkoilla ollut. Matkan alussa ja lopussa autokannella siirtyminen onnistui hyvin, vaikka etukäteen pelkäsin ihmisryysistä ja pienen koiran ja kahden lapsen luotsaamista autosta sisätiloihin. Lieneekö Viikkarilla siirtyminen sujuu muutenkin jouhevammin kuin Eckerö Linella, vai kuvittelenko?
Menomatkalla otin kevythäkin hyttiin mukaan, mutta koira nukkui mieluiten sängyn alla lattialla. Ensimmäistä kertaa laivassa matkaava koira suhtautui laivamatkaan melko rennosti. Lapset viihtyivät yläsängyssä televisiota katsellen. Totesin, että vastaisuudessakin kannattaa ottaa hytti laivamatkalle , oli mukana koiraa tai ei. Vaikkakin hytti maksaa (otin menomatkalle pienimmän ja edullisimman, paluumatkalle isomman ikkunallisen hytin) tulee laivamatkan aikana käytettyä vähemmän rahaa, kun aikaa viettää hytissä. Hytittömänä aikaa on aiemmin tullut vietettyä käytävilä ja silloin vasta rahaa palaakin, varsinkin mikäli mukana on lapsia.
Majoitus Pärnussa
Varasin majoituksemme toukokuussa booking.com:in kautta. Lemmikeille sallittuja asuntoja ja huoneistoja on valikoimissa vähemmän, mutta löysin aivan ihastuttavan pienen talon perheellemme.
Asuntomme oli valloittava vanha omakotitalo suht lähellä Pärnun uimarantaa, noin muutaman kilometrin päässä Pärnun keskustasta. Talon pihamaa oli kaunis ruusuineen ja suihkulähteineen ja pihamaata kiertävä aita piti koirankin pihalla. Nautimme puutarhassa kahvit useamman kerran pitkän viikonlopun aikana (Pärnun matkamme kesti perjantaista maanantaihin). Esikoisemme ihastui puutarhassa olevaan suihkulähteeseen niin, että toivoi samanlaista myös kotiimme. Ja kieltämättä, lähteen solina oli rauhoittavaa kuunneltavaa.
Pärnun koiranäyttely
Koiranäyttely järjestettiin lauantaina ja sunnuntaina viherkentällä, joka sijaitsee hieman ennen Pärnua Tallinnan maantien varrella. Maantien varrelta käännytään kahden omakotitalon välistä pienelle kadunpätkälle, joka melko piakkoin muuttuu hiekkatieksi. Talot vanhenevat sitä mukaa, mitä pidemmälle tietä pitkin ajaa.
Jollei edessäni olisi ajanut muita kotimaisilla rekisterikilvillä varustettuja autoja sekä kotimaista bussia, olisin jo epäillyt olevani väärällä tiellä maantien varressa olevasta ’Pärnu dogshow’-kyltistä huolimatta. Tie muuttuu kuoppaiseksi ja kun talot loppuvat melko piakkoin tulee vastaan korkea verkkoaita ja metsikön laita. Kuoppainen tie jatkui verkkoaidan vierustaa pitkin ja lopulta vastaan tuli portti, jolla järjestysmiehet myivät parkkilippuja.
Alue oli suuri viherkenttä, jolta oli heinä niitetty aiemmin viikolla. Kehät olivat alueen keskellä olevalla vanhalla asfalttipinnalla (ei välttämättä kovin mukavaa koirille kuumana kesäpäivänä), ja alueella oli koiratarvikekauppiaita, kahvikärry, ruokatelttoja yms.
Näyttelyaluetta koristi näyttelyteltta poikineen ja siellä täällä varjoisimpia kohtia tarjosivat alueella kasvavat koivut. Lauantaina kasasimme oman näyttelytelttamme kehän lähellä olevan koivun juurelle, oma kehämme ei onneksi ollut ruuhkaisimmalla alueella. Kehä itsessäänkin osui lauantaina kohtaan, joka oli aamupäivästä varjoisa. Mukavaa koirien osalta, sillä viikonloppu oli aurinkoinen ja lämmin.
Entä näyttelymenestys viikonloppuna? Koirani on isokokoinen rotunsa edustaja, eikä se siksi miellytä aina kaikkia tuomareita. Kehässä olimme saksalaisen kasvattajan upean uroksen kanssa, joka aiheesta kyllä poimi sertit lauantaina. Sunnuntaina kasvattaja ei tuonut koiraansa kehään, jolloin oma koirani sai ensimmäisen virolaisen sertinsä ja vara-cacibin.
Näyttelyalueen toimitsijateltan vieressä päivysti eläinlääkäri, joka merkitsi lemmikkipassiin ekinokokkoosilääkkeen. Eläinlääkäri puhui moitteetonta suomea, joten asiointi sujui vaivatta. Lemmikkipassin ja lääkkeen lisäksi on oltava koira mukana eläinlääkärin luona käydessä, koiralta luetaan mikrosiru ennen passin merkintöjä.
Fiilikset reissusta
Kaikkinensa reissu oli todella onnistunut. Juuri lähtöä edeltävänä iltana selvisi, ettei puoliso työkiireiltään päässyt mukaan ollenkaan, joten minä, 6- ja 8-vuotiaat lapset ja koira lähdimme matkaan keskenämme. Jännitin etukäteen hieman Helsingissä ja Tallinnassa ajamista, sillä kumpikaan kaupunki ei ole minulle kovinkaan tuttu, mutta löysimme niin Katajanokalle kuin Pärnuun vievälle maantiellekin.
Lomatalomme oli niin kaunis ja viihtyisä, että sieltä lähteminen suoranaisesti harmitti. Pieni puutarha oli viihtyisä ja katseilta suojassa ja virolaiseen tyyliin nurmikko oli mielettömän paksu (keväisin annettava kanankakka on kuulemma salaisuus) ja ruusuköynnökset upeita.
Koira osasi olla ’ihmisiksi’ näyttelyssä ja viikonlopun aikana tutustuin uusiin koiraihmisiin näyttelyn aikana. Koiranäyttely oli ensimmäinen ulkomainen näyttely minulle ja ensimmäinen näyttely lapsille, he eivät olleet aiemmin käyneet koiranäyttelyssä (äidin harrastus, nääs).
Pärnun koiranäyttelystä ja viikonloppureissusta jäi hyvä fiilis – toivottavasti tällaisia matkoja kertyy vielä lisää.
